Eräs ystäväperhe (kummallinen ilmaisu, mutta tosiaankin semmoinen se on...) naureskeli kerran
että on hassua, kuinka täällä kaupungissa näkee enemmän eläimiä kuin maalla... Eikä tällä tarkoitettu
pelkästään naapurin narttuja ja muita koirakavereita, vaan ihan luonnon elukoita. Tosiaan, näin se on.
Täällä Tampereen jytkeessä on nähty jos jonkinlaista vilistäjää... nuo elukat kun ovat niin tottuneita
ihmisiin, etteivät viitsi piileksiä kovinkaan paljoa. Erityisen eläinrikas päivä oli eilen... niiden tavallisten
röyhkeiden varisten ja harakoiden ja pullannälkäisten sorsien lisäksi tuli nähtyä jänis....tai sitten se oli
rusakko, en kysynyt siltä, kumpi oli. Ja sitten koiraa käyttäessämme Sami (se koira) säikähti jotain
maassa... siinä oli pieni linnunpoikas-raukka... siinä se aukoi avuttomana nokkaansa.. Mietimme,
mitä sille tehdä..kun ei se raukka ollut vielä lentoikäinenkään... Mitään ei ollut, millä sen tappaakkaan,
joten raukka oli jätettävä siihen tien reunaan itkemään... (vielä illallakin säälitti se pieni otus...) Sitten
ihan kerrostalojemme vieressä näin ensimmäisen kerran elämässäni elävän siilin.. Siinä se lyllersi
pensaaseen piiloon. Voi kun sen olisi voinut kotiin viedä. Niin söpö oli.

Tänään olen sitten innosta puhkuen taas askarrellut jotain... ehkäpä jopa tulevia joululahjoja, tai
sitten ei... en tiedä,  kehtaanko lopultakaan antaa kenellekkään mitään itsetehtyä... paitsi niille,
joiden kanssa on diili.. Ja äipälle pitää kuulema tehä läski keraaminen lintu. Se tilasi. Voi kun se
keramiikkakurssi jo alkaisi!!