Tuossa kun menin ja sairastuin, niin hilasin kirjastosta sarjakuvia (mm. kokeilin manga-sarjakuvia... ja hyvinhän nekin uppos, jopa enklanninkielisenä vaikka olen tämmönen kielipuolipotilas) ja sen lisäksi myös joitain muita opuksia.


Tämä korttikirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ei kuulu siis niihin kirjoihin, jossa on vaan valmiita korttimalleja vino pino tyyliin "kopioi ja voita" vaan nimenomaan ideoita ja vinkkejä erilaisiin tekniikoihin.. Suosittelen tutustumaan.. nimittäin joitain aivan uusiakin juttuja kirjan sivuilla tuli vastaan.

Sitten lähti kirjastosta meillä kotona käymään myös yksi helmityökirja. Tämän näköinen:

En  ole juurikaan helmitöitä tehnyt,  joten nyt koitan asiaan tutustella.. (Mulla on itseasiassa tommonen Helmimeren aloituspakkaus tuossa tarjottimella.. sellasta nättiä kukkakuviota välihelmistä pitäs muka tulla, mutta vasenvammasena ei vaan taho onnistua. Tulinki siihen tulokseen, että otan ja piirrän tuon mallin, joka tossa lapussa on, uudestaan.. vasenkätiselle ymmärrettävään muotoon. Kyllä elämä on vaikiata.)
Tämä ei kyllä liittynyt kirjaan mitenkään. Mutta en kauheen innostavaa itse löytänyt tuosta opuksesta.. ihan kiva tutustuttava kuitenkin.


Sitten törmäsin ihan sattumalta tämmöiseen "Keijukaisten lähteillä" kirjaan. Kirja on täynnä kauniita taideteoksia liittyen keijukaisiin, menninkäisiin ja muihin samankaltaisiin olentoihin. Itse kirja ei kuitenkaan ole kepeä kuvateos, vaan paremminkin tutkimus keijumyytistä ja samalla eri taiteen aikakausista. Ihan kivaa tutkittavaa kuitenkin, hypähdellen ja mielenkiintoisiin pätkiin keskittyen... :)

Mielenkiintoista sikäli, että kun nykyään "keijukaiset" ovat nimenomaan kauniita siivekkäitä tyttösiä, somia,viattomia ja pieniä.. niin ennenwanhaan suomalaisessa taruissa ja kertomuksissa keijut ovat olleet vähän erityyppisiä hahmoja:

"Vuonna 1789 Cristfriede Ganander kirjoitti täydennysosansa suomen sanakirjaansa Nytt Finskt Lexicon suomalaisen mytologian esityksen. Tässä Mythologia Fennicassa hän selittää myös keijukaiset tai paremminkin kejjuset tai kejjungaiset:

"Kejjuset eli Kejjungaiset, pieniä keijukaisia, lentäviä olentoja; niitten silmissä, jotka uskovat näkevänsä näitä olentoja ruumissaatoissa, hautausmailla ja teillä, ne muistuttavat lumihiutaleita, pieniä lasten nukkeja, tulensäikeitä; epäilemättä tuhottuja henkiä. Heitä uskotaan olevan valkeita ja mustia, pahoja ja hyviä; heidän uskotaan tulevan sinne, missä joku kuolee ja missä on ruumis, tuoden mukanaan hajun (kalman), jolla ne täyttävät huoneen. Heidän näkemisekseen vaaditaan hyvää mielikuvitusta ja harhauskoisuutta tai kunnon viinahumalaa tai kuumehoure. Jotkut uskovat keijukaisten olevan välihenkiä (välitilan henkiä), ei enkeleitä eikä paholaisia. Niiden jotka vihaavat toisiaan ja haluavat rangaista vihollisiaan, sanotaan täällä Peräpohjolassa tuovan vainajan luita ja tomua hautausmaalta makuuhuoneeseen, minne keijuset tuolloin tulevat kiusaamaan ja härnäämään. Si credere fas est. "

Tässäpä siis pieni katkelma kirjasta. Tuo Gananderin nimi pisti jotenkin silmään tuolta kun kirjaa selailin. Setä kun sattuu olemaan tunnetuin syntymäpaikkakuntani heppu. Kappalaisena ollut joskus historiassa Rantsilassa ja muutenkin aikaansaava herra noiden kirjoitustöidensä kanssa. (Miehen nimestä linkki wikipedian tietosanakirjaan kyseisen henkilön tietoihin)

Ne, jotka tykkäävät tosta art-deco tyylin kuvista, niin kannattaa kirjaa selailla. Hienoja ja erityyppisiä kuvia löytyy runsaasti, myös tuota art-decoa.