Kipaisimme makuunissa vuokraamassa pari leffaa pääsiäisen ratoksi. Halusin nähdä Naapurini Totoron, eli japanilaisen animaatioelokuvan, joista pidän kovasti. Ja voi, tulin niin hyvälle tuulelle tuosta naivistisesta elokuvasta. Japanilainen piirrostyyli noissa elokuvissa on upeaa... Maisemat ovat huikeita, tarkkoja. Henkilöhahmoille on annettu luonne ja sielu, ne ovat hyvin erilaisia, mutta kuitenkin uskottavia. Totoro itse on elokuvassa valtavan kokoinen karvainen otus, joka näyttäytyy vain lapsille. Ilmeisesti se on jonkinlainen luonnon jumal-olento. Ihastuin kovasti tuohon hahmoon, sen ilmeikkyyteen ja yleensäkin tuon elokuvan sydämellisyyteen. Nämä Hayao Miyazakin elokuvat ovat kyllä sitä, mitä haluan sitten joskus omille lapsilleni näyttää. Jännitys ei tule kauheasta rämistelystä ja taistelusta vaan erikoisista, mielikuvituksellisista olennoista, joita monet Miyazakin elokuvat ovat täynnä. Herra on tehnyt myös animaatioita, jotka on kielletty lapsilta.. esim. Princess Mononoke, josta pidin myös kovasti. Siinä oli enemmän väkivaltaisia elementtejä ja jännitystä, mutta salaperäinen tunnelma mystisine olentoineen oli siinäkin läsnä. Mikä mielikuvitus onkaan tuolla Jaappanin miehellä.