Nyt ne vihdoin saapuivat, upouudet silmälasini. Silmälasitarvetta mulla on ollut jo lukion ekalta lähtien (ellei jo aiemminkin) ja yhdet kakkulat mulla onkin ollut siitä lähtien... mutta ei ollenkaan mukavat ja sievät. Viime syksynä minä hankin aurinkolasit voimakkuuksilla ja samalla kävin näkötesteissä.. hiukkasen oli silmät huonontuneet sitten lukion ekan. Nyt näkö -1. Ja nyt sitten vihdoin sain hankittua lasitkin.. Tuohon lähi- ostoskeskukseen avattiin se Eyen. Lasit sain siis melkoisen edullisesti ja nämä on aika söpöt. Toista sankaa pitänee tänään käydä vielä kauppareissulla väännättämässä.. on vähän huonossa asennossa.. muuten kyllä on väännelty ja käännelty nämä hyvin. Mukavaa, kun nämä tuli hankittua tuosta ihan lähiliikkeestä, niin ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään näitä vääntelemään. Ja hämmästyttävää kun nyt näkeekin jotain... ennen on kauempana ollut jotenkin sumeaa... Tältäkö tämä maailma näyttääkin? Niin, en ole noita edellisiä laseja pitänyt kun pakon edessä, teatterissa, tv:tä katsoessa ja koulutunneilla kun pitäisi taulullekin nähä. Nyt sitten harjoittelen tähän tuntemukseen, että jotain killuu tuossa naaman edessä.

Töissä on yksi 4-vuotias tyttölapsonen, jolla on lasit. Tämä neiti joskus tuntuu niitä jemmailevan jonnekin lokeroon ja "unohtelevan"/unohtelevan kotiin. Sanoin hälle tossa eilen, että lähden heti töiden jälkeen hakemaan itselleni silmälasit. Tämä pikkuprinsessa oli aivan tohkeissaan: "Oikeesti, tuleeko sullekin lasit?" Ja näytti niin onnelliselta kun ei ole ainut laatuaan.. ei väliä, vaikka minä olenkin aikuinen.. :)