Aloitin tänä syksynä sen maalauskurssin... Täytyy nyt sanoa, että se on ollut aikamoinen pettymys. Luulin ihan, että siellä oppisi jotain.. mutta ei. Kurssin alussa opettaja ei kertonut juurikaan väreistä, niiden käytöstä tai mistään muustakaan. Alettiin vaan maalaamaan omia aiheita. Opettaja oli jotain kuvia tuonut mukanaan, joista voi maalata.. Mutta mitään yhteistä aihetta tai ohjeita ei tullut. Ei niitä puuduttavan tylsiä, mutta opettavaisia asetelmamaalauksia, ei perspektiivin tutkimista tai mitään.. pah.

Niinpä katselin jotain taidekirjaa, mitä sieltä löytyi.. Oikein mitään inspiroivaa ei napsahtanut mieleen.. paitsi sitten kun löysin jonkun Van Goghin maalauksen, jossa oli puu.. Hahmottelin pahvipohjalleni puun kuvan ja vähän mukaelin tuota maalausta.. Sitten pistin kirjan kiinni ja aloin maalata ihan mutu-tuntumalla. Puun oksista muodostui sydän ihan itsestään ja taivaasta tuli violetin leiskahteleva.. Aita-kyhäelmä on myös vaikute Van Goghin työstä. Nurmikko näytti aluksi kamalalta.. vaihdoin väriä, tein eloa ja yritin nyhvertää parhaani mukaan. Sitten nurmikko näytti tyhjältä ja autiolta. Yhtäkkiä sinne hiipi outo otus.. Mikä lienee Totoron pikkuserkku... siellä se seisoo nurmikon seassa, ties kenenkä kukkapenkistä repimä punainen kukka käpälässään. Aika naivistista.


Kuvan laatu on taas jotain ihan peetä.. mutta ei se mitn.

Tällä hetkellä pensselieni ja sutieni kohteena on kolmen koiran kopla. Maalaan valokuvaa mallina käyttäen koiruleita, jotka ovat menneisyydestä tuttuja....