Tuo kertoneekin kaiken olennaisen viikonlopustani. Kaikki alkoi torstaina karmealla kurkkukivulla josta se lipui aamupäivän mittaan hyytäväksi paleluksi... kovasti perjantain työpäivää ajatellen lisäsin pitkähihaisen paidan t-paidan päälle.. hetken päästä kömmin sohvalle ja vedin viltin päälle.. .seuraava etappi oli sänky. Päälysvatteet päällä, lämmin peitto päälle... hetken päästä toinenkin lämmin peitto päälle... ja silti kalisi hampaat yhteen. Eli kuumehan se sieltä nousi. Torstaista lauantaihin aktiviteetteihini kuului lähinnä veden ja vichyveden juominen, pissalla käynti ja torkkuminen. Ja suurin huvini oli mitata kuumetta tunnin välein... jännittävää, mikä lukema sieltä tulee kulloinkin. ;) Huipussaan lukemat olivat 38,7 astetta, joka on mulla jo tiedottomuuden rajamaja. Yleensä minulle ei kuume edes nouse ja kun menee yli 37, olen jo ihan töttöröö .(Jos ei nyt sitten jopa ihan aina... ) Koitin "nauttia" kuumeen bakteereja tappavasta vaikutuksesta ja särkylääkettä otin vain illalla, että sais yöt nukuttua. Nyt sitten koitan saada tän jälkinuhan menemään nopsasti ohi.

Onneksi sentään mulla on ihana koira ja ihana miekkonen. Koira antoi koko v-lopun ajan mäyräkoirallista vierihoitoa.. makasi saman viltin/peiton alla ja tarkkaili välillä, onko se mamma nyt heittäny veivinsä ihan lopullisesti.. selkeästi se huolissaan oli.. Miekkonen toi mulle vettä ja keitti nakkikeittoa (kunnon  chilitujauksella) että saa jotain lämmintä ja helppoa syötävää. Yritin myös juoda teetä, mutta ei, ei se edelleenkään oikein sovi mulle. Lämmintä mehua en uskalla edes ajatella tai jotain finrexiä tai jotain muuta ällöä.. Kahvi on ainoa lämmin juoma, joka pysyy sisällä. valitettavasti.