Meidän Sami kävi eilen leikkautettavana. Pojalla on ollut kovasti tytöt mielessä ja kun muutenkin
toiveita olisi, että tuo leikkautus auttaisi vähän muihin ongelman poikasiin, mitä pupen kanssa on
ollut...Siispä päädyimme kastraatioon kun ei pentuja ole tarkoitus teettää eikä näyttelyurakaan
ole mielessä.

Tällä hetkellä kaveri näyttää lähinnä avaruusoliolta tuo töttörö päässään, jota se ei osaa
juurikaan hallita... Eilen kaveri käveli päin seiniä ja yritti saada hankalan tuntoista kapinetta
pois kaulastaan. Nyt se alkaa jo vähän tottua, vaikkakin kaveria harmittaa kun ulkona
ei voi nuuskutella ollenkaan, paitsi jos haluaa samalla kaukalollisen kuraa mukaansa..
Viime yö on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa...  Vuodesohvan patja on lattialla
sohvan vieressä ja tässä me ollaan koirapojan kanssa koitettu saman peiton alla nukkua.
Kipuja Sampalla ei onneksi näytä olevan pahemmin, mitä nyt maha oli yöllä sekaisin ja
kakkakin tuli lattialle. Nyt poika nukkuu onneksi levollisena tuossa vieressä...

Tämän verran vaan päätin kertoilla, että nyt ei mamma jaksa oikein mitään... nukuttu
on yö puolen tunnin pätkissä ja yhden murun koiran särkylääkettä annoin yöllä ja
vähän piimää.. Kun ei raasu saanut syödä leikkautus-aamuna mitään ja leikkautus
oli vasta puoli kahdelta. Ja ruokaa sai antaa, vasta kun jätkä alkaa näyttää täysin
selvältä (lääkäri käski tehdä viiva-testin maahan, että käveleekö narkoosihumalasta
selviivä koira suoraan).. eli piimää ja raejuustoa ja riisiä on nyt syöty kun tuo mahakin
menee niin mokoman helposti kipeeksi. Uhhuh. Toivottavasti tästä selvitään...
Ainakin leikkaushaava on siisti ja pieni.. Hankalaa vaan sitä suojata tuonne ulos
kun tuo keli on noin hemmetin kurja. Ku ei ton kokoselle kaverille voi housujakaan
laittaa ku ei just nyt satu oleen oikeeta kokoa (Sami on kääpiömäyräkoira)
ja jätkä oli illalla ihan nolona ku laitto sille nenäliinasta, ideaalisiteestä ja muovikassista
tehdyn vaipan jalkaan.. ei suostunu tekeen ulos mitään.. Tänään sitten mamma teippaili
poitsun haavan päälle nenäliinan ja muovikassinpalan urheiluteipillä.. nyt pissalle meno
suju ihan hienosti, vaikka oli inhottava kun yritti ottaa sitä teippiä irti lenkin jälkeen ja
se oli tarttunut karvoihin. Poitsu ottaa onneks aika lungisti tän homman, yllättävän
rennosti suorastaan. (Kuitenkin kaverilla on sitä mäyräkoiraluonnetta, eli jästipäisyyttä)
Kaitpa se sitten luottaa, että me pidetään siitä huolta.

Eilen se yritti jo J-P:lle häntää heiluttaa, vaikka oli ihan tuhannen tuubassa koko elukka.
Suorastaan liikuttava näky.
Ehkä yritän nyt torkahtaa vähäsen.