Niin, toisilla on muurahais-ongelmia ja kukkakärpäsongelmia,  mutta meille hyökkäävät sekopäiset kimalaiset. Ei silti, ei niitä nyt sentään jonossa lennä kymmenmäärin, mutta kaksi yksilöä on aiheuttanut meillä harmia ja hämmennystä tässä parin viikon sisällä.

Ensimmäinen kimalaisesiintymä ilmeni kello kahdelta yöllä viime viikolla, kun rakas (mutta niiiiin vaivaloinen ja ongelmallinen) koiramme alkoi haukkua kuin hyeena. Jopa siinä hyppäsi pari unista ihmistä vuoteessa istumaan ja minä asiaa selvittämään kipaisin. No ilmeni, että koira räksyttää lampun jalalle ja kaivaa sitä ihan tohkeissaan. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että nyt on elukka lopullisesti seonnut, hourailee varmaan kun on ollut paastopäivillä ripulin takia. Kun otus ei komennostakaan rauhoittunut, nostin jalkalamppua todetakseni että "Lopeta nyt, ei siellä mitään ole".. Mutta kas vain, siellä se pörisi... oli ilmeisesti mennyt "turvaan" lampun jalan alla olevaan uraan. No huutelin ukkoa sitten hätiin kun en voinut samalla pitää koiraa kaulapannasta ja ratkaista kimalaisen kohtaloa... ainakaan ilman pistoksia johonkuhun. Mutta pörriäinenpä päätti ratkaista asian itse ja nousi siivilleen ja laskeutui suoraan lamppuun.. Tuo jalkalamppu on tuollainen todella tehokas 300watin halogeeni, jossa on erikseen lukulamppu varressa. No kuului "Bzzzrätsssbzz" ja kimalainen yritti paeta kuumuutta ilmaan, mutta oli tainnut siipensä jo käräyttää kun tipahti takasin kuumana helottavan lampun päälle. Se siitä pörriäisestä. Itse olisin ehkä elukan luotsannut ulos, mutta taisi olla joku itsemurhakimalainen kyseessä.

Toinen episodi taas tapahtui maanantai-aamuna, jolloin avokki oli lähdössä aikaisin töihin ja keikkui keittiössä jo siinä ennen viittä. Havahduin surinaan ja pörinään ja mikäs se muukaan kun ikkunassa pompotteleva kimalainen. Reippaana tyttönä avasin tuuletusikkunan ja yritin hosua otusta siitä ulos.. Tämäkin kimalainen näytti olevan yhtä kännissä kun edellinen (tai jotenkin muuten sekaisin) eikä tajunnu taas mistään mitään. No marssin hakemaan keittiöstä jotain kippoa, että saan elukan sinne napattua ja sen avulla pihalle kukkia pölyttämään.. Mutta kun palasin makkariin oli ötökkä poissa... Totesin, että taisi tajuta vihdoin omilla hyönteisen aivoillaan, että pakotie ulkomaailmaan on auki.. Menin vielä reiluksi tunniksi nukkumaan. Illalla avokki meni ennen minua nukkumaan kun aamuherätys oli jo neljän jälkeen, minä käytin koiran ja tietokoneilin ja tein kaikkea muuta turhaa.. jutustelin myös MELKEIN TUNNIN siskon kanssa pihalla, vaikka sen piti tuoda minulle vain noitakamppeet (tarvittiin lainaan päikyn kevätjuhlan esitykseen). Kun siinä jossain vaiheessa möngin nukkumaan, sanoi avokki "No mä löysin nyt sen sun kimalaisen" ja heilutteli oikean käden nimetöntään, joka oli punainen ja turvoksissa. KUKA ON NUKKUNUT MINUN SÄNGYSSÄNI? No kimalainen tietysti, ja koko päivän... ällöä. Tänään oli avokki käynyt työterveydessä heiluttelemassa sormeaan ja saanut siihen kai jotain tulehdusta laskevaa.. Kovin on turvoksissa vieläkin. Mutta täytyy sanoa, että onneksi oli sormi, johon se pisti.

Mikä tässä minua hämmästyttää on se, että mistä noita elukoita puskee. Makuuhuonetta oli tuuletettu viimeksi edellisenä aamuna, ikkuna oli siis kiinni yön. Ja aamuviideltä siellä pöristelee joku kimalainen. Ja näytti, ettei kyseisellä yksilöllä (kuten myös aiemmalla tunkeilijalla) ollut ihan kaikki kohdallaan.. liekkö sitten iso pyörä vinossa vai oliko imenyt käynyttä mettä vai mikä olikaan, mutta ei se ihan normaalilta vaikuttanut. Minä tiedän, miten kimalaiset normaalisti käyttäytyy, olen maalta kotoisin. Tosin kaupunkikimalaisilla voi olla enemmän stressin aiheuttamia mielenterveysongelmia. Tiedä häntä.