nimittäin täällä blogissa... Askartelurintamalla ei ole juurikaan tapahtunut... muutama skräppisivu on valmistunut, jotka odottavat kyllä sitä, että ottaisin niistä kuvat ja laittaisin näytille. Muussa elämässäkään ei suuria muutoksia. Töitä on piisannut ja ainakin kuudeksi viikoksi on tulevaisuus turvattu... ja tietty pitempäänki, mut yhtäjaksosta työtä ainaki tolleen ja sit kolmen viikon jaksoissa vuorottelua loppu vuosi...

Syksy sitten saapui. Nyt pitää olla jo jonkinnäköiset tumput sormien peittona ku aamulla töihin taapertaa.. Enää ei piisaakkaan se t-paita päiväkodin pihalla pönöttämiseen vaan vilu-hilunen Marionella tarvii takin alle fleecen. Ja kumisaappaatki raahasin töihin (ne hiukan liian suuret kunnon kontion tukkisaappaat... ehkä ei niin kaupunkisaappaat) kun vaikka ei itse lätäköissä hyppisikään, uskokaa tai älkää... niin kengät (ja housut..) on jo märät siitä, että yrittää nyhtää pienintä makaamasta lätäköstä ja joku toinen vetää lätäköissä rundia eestaas ja roiskuttaa kurat ja moskat pahaa aavistamattoman ja viattoman päiväkodintädin päälle. Niin on elämä julmaa ja raadollista.

Mutta vaikka syksy vaatiikin tullessaan entistä suurempaa varustelutasoa Suomen maassa taapertajilla, niin täytyy myöntää, että syksy on kuitenkin tunnelmallinen, kunhan ei sada. Ilma on jotenkin kuulas ja "tuoksuu syksylle" vaikkei kai täällä kaupungissa tuoksukkaan kuin pakokaasu.. ei ne landen viljapellot, joita on tullut koko lapsuus nuuskittua... On ihana sytyttää kynttilöitä ja toisaalta ulkoilukin tuntuu mukavalta kun on jotenkin raikkaampi olo.. tosin kannattaa muistaa se aiemmin mainittu tarvittava varustelutaso.

Tänään on särkenyt päätä koko iltapäivän..tokenihan se toki lääkkeellä.. mutta silmät ovat jotenkin arat ja häikäisee... ei sitä nyt kuitenkaan ihan sisällä kehtaa aurinkolasit päässä pököttää... Kuulema nyt influenssa/flunssa/ joku tautitauteroinen alkaa juuri tuolla silmien arkuudella.. Ei, en minä halua nyt sairastua, en jouda, en tahdo. Kieltäydyn uskomasta tuon olevan eka taudin oire. Kyllähän se on vaan tulevaisuus joka siellä häikäisee... eikö niin?