Täällä on kaipailtu Barcelona kuvia, joten sainpa sitten tän aamun kunniaksi aikaseksi tehdä tar-peek-si yksinkertaisella kuvankäsittelyohjelmalla erämuokkauksia, jotta saan kuvia tänne. Tässäpä siis eka pläjäys kohteesta! (Tosin, mulle tulee matkakuume ku kattelen matkakuvia, joten kiitti vaan taas!) 

 

Noniin, tästä lähtee. Oletko valmis?

Tässä vielä ootetaan lentokonetta. Odottelua olikin ohjelmassa ihan kohtuullisesti, koska meillä oli välilaskulliset lennot.. siis vaihdoimme konetta matkalla. Menomatkalla Düsseldorfissa (ei hajuakaan, kirjotetaanko se noin...) ja tulomatkalla Arlandassa. Molemmissa sai istuskella sellasen tunteroisen-kaks. 

 

Minä ja Mirón töttörö. Tämä tötsäke on nimeltään Dona i ocell, elikkäs nainen ja lintu. Parempia kuvia ja tietoa Mirón taiteesta löytyy täältä KLIKS!! tai KLIKLIK!!

Mirón tyyli ei varsinaisesti mua puhuttele erityisemmin, mutta olihan tuo väripilkku.. ihan lähellä meidän hotellia..

 

Lähellä hotellia oli myös Les Arenas. Entinen härkätaisteluareena, joka oli nykyään vähemmän raakassa käytössä. Ostoskeskuksena (tosin tämän nykyisen käyttötarkoituksen raakuus ja rankkuus vähän riippuu, keltä kysytään.. esim mies ei viihtynyt tuolla yhtä hyvin kuin minä... ;))

 

Ekana kokonaisena perilläolopäivänä suutasimme Montjüicin kukkuloille. Siellä oli paljon puistoja ja korkeusero oli aikamoinen. Kiipeämistä siis riitti. Tosin tuonne kukkuloille meni myös aika korkealle asti liukuportaita ihan siinä rappusten vieressä, taivasalla. 

Hassua kuinka perspektiivi vääristää.. Nuo kaks edellistä kuvaa.. sama rakennus, mutta tuo eka otettu kauempaa, toka otettu liukuportaiden (jotka näkyy ekassa kuvassa) yläosasta.. ja portaita vaan riittää.. :D

Tuolla oli joku ravintola, mutta me oltiin ennen kesäkauden avaamista tuolla (huhtikuun lopulla) joten se ei ollut vielä auki. 

Ja kyllä. Me oltiin aika korkealla. Tuolla näkyy Barcelonan kaupunki (n. 2 miljoonaa asukasta). Ja tuo iso pytinki tuolla on Sagra da familia, kirkko, josta myöhemmin lisää..

Levähdyspaikka jakkaroineen. ;) Ainakin anopeille. Eli tuossa liikenteen jakajalla oli valtavankokoisia Kultasiilikaktuksia, joita kutsutaan kansanomaisesti Anopin jakkaroiksi.. 

Montjüicilla pidettiin Olympialaiset vuonna 1992.  Tuolla porttien takana oli seuraavaa:

 

Mutta nyt mun pitää singahtaa töihin. Kuvia on vielä paljon. Laitan niitä ku joudan ja jaksan ja viitsin. HA!