179186.jpg

Tällä hetkellä olo on jokseenkin tälläinen...eli tuntuu että edessä on pitkä, hämärä käytävä, jossa monia lukittuja ovia. (Todellisuudessa tämä kuva on Lontoosta, hostellihuoneemme sijaitsi tuon käytävän/jonkin muun samanlaisen käytävän varrella). Syy ryytyneisyyteen on se, että oon ollu vähän kipeenä muutaman päivän ja nyt tää alkaa jo tympäsemään. Maanantain ja tiistain kiltisti töissä hoivasin huutavaa lapsilaumaa ja jaksoin vielä melkein olla positiivisella tuulella... tiistaina iltapäivästä alko vanne kiristää päätä ku meteli oli pienten puolella kova, mulla oli kuumeisen tokkurainen olo ja päätä särki ihan kamalasti. Enpä siis ottanut töitä vastaan (keikkailen) enää keskiviikkona, vaan aattelin parannella. No keskiviikkona alko illasta vatsaan sattua, torstai aamuna oli taas ok, mutta illalla oli jo niin pahana, että en kunnolla pystynyt käveleen. Tänään kävin lääkärissä ja sain jotain pillerireseptejä... Onnellisena sain sitten esitellä avokille, että mitäs se Marionella on taas shoppaillut... apteekista löytyi kaikkea jännää. Voi taivas, kumpa tää menis ohitte noilla napeilla.. ainaki noi poretabletit haisi etäisesti lehmän lannalta. Vähän polttelee massua nytki, mutta eilisenlaista liikuntakyvyttömyyttä ei ole ilmentynyt... jospa tänään voisin tiskata loppuun kun eilen jäi kesken etovan olon vuoksi. Vatsakatarria kai tämä on... tai jotain...

Noniin, ja sitten muihin uutisiin... Meidän kotonamme asuu yksi pököpää, jonka tarvii tunkea nenänsä
joka paikkaan... (ja nyt en tarkoita avomiestäni, vaan koiraa) Tänään J-P (se avoni) yllätti Samin (sen koiran) kylpyhuoneesta kun se oli nuolemassa grillistä rasvaa.. Grilli oli siis odottamassa sitä, että joku ihana ihminen pesisi sen... huom. IHMINEN. Nyt on koiran korvat ihan rasvaset.. voi olla, että kohta on koirallakin jo joku vatsakatarri.

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin erittäin innoissani.. Möhlömuististani huolimatta onnistuin pääsemään keramiikkakurssille taasen.. viime talvenhan sitä harrastin ja mukavaa oli. Tosin ilmottautumassa kävin tiistaina, ekalla kokoontumiskerralla, mutta en tuon kiputilani vuoksi jaksanut jäädä... nyt odotan että paranen ensi tiistaiksi.. sitten saan upottaa taas sormeni saveen.. Saa nähdä mitä siitä syntyy. Äidille pitäs ainakin tehdä keraaminen  lintu. Se tilasi.